Ystävänpäivä muistisäännöksi jaloleinikkien istutukselle

Ystävänpäivä merkitsee minulle eräänlaista talven ja kevään taitekohtaa. Olen ehkä kylvänyt muutamia varhaisen ajan lajeja tässä vaiheessa vuotta, kuten siperianunikkoa, eukalyptusta, jättiverbenaa, eustomaa tai tarhaleukoijaa, mutta silti nuo kylvöt eivät vielä ole herättäneet sitä todellista viherpeukaloa henkiin.

Olen nyt monena vuonna pitänyt ystävänpäivää muistisääntönä itselleni, jolloin haaveilua voi jo alkaa siirtää sivummalle ja siirtyä jo osin käytännön puolelle. Tässä kohtaa kaivelen jo kaappeja, tarkastan tarpeistot kuntoon, siemenistä puhumattakaan. Käyn tässä kohtaa vielä kertaalleen läpi kylvösuunnitelmat tulevalle vuodelle.

Ystävänpäivänä pistän myös jaloleinikit aina kasvamaan. Jaloleinikki on ollut pitkään minun lempikukka tulppaanien rinnalla. Enkä varmasti ole ainoa. On se niin kaunis ilmestys kaikkine kerroksineen. Kuin pieni pioni tai täyteläinen ruusu.

Jaloleinikin kasvukausi on lyhyt ja ytimekäs

Puutarhoissa jaloleinikkejä näkee kuitenkin varsin harvoin ja siihen on ihan luonnollinen syy. Jaloleinikit eivät kestä Suomen märkää ja kylmää talvea eli niitä ei voi kasvattaa monivuotisina perennoina. Eikä ne kestä meidän intensiivisen kuumaa kesää sillä niiden optimaalinen kasvu ja kukinta pitäisi tapahtua silloin, kun päivälämmöt ovat noin 15-24 asteen välissä ja yölämmöt 2-10 asteen tuntumassa ja nuo lämmöt menevät Suomen suvessa valitettavan nopeasti ohi.

Täällä eteläisessä Siuntiossa meillä on näitä lämpöjä yleensä toukokuussa ja hetken verran vielä kesäkuun puolella. Jaloleinikit menevät takaisin horrokseen kun lämpötilat ovat jatkuvasti liian kuumia. Meillä se tapahtuu yleensä viimeistään juhannukseen mennessä. Esikasvatus pitää aloittaa aikaisin ja tästä syystä, jos olet kokenut epäonnea puutarhamyymälöistä ostetujen leinikkien mukuloiden kanssa, johtuu se todennäköisesti siitä että olet vain liian myöhään niiden kanssa liikkeellä. Niissä usein myös ohjeistetaan laittamaan mukulat esikasvatukseen tai kasvatukseen vasta kesän korvalla. Eikä ne kyllä maalis-huhtikuussakaan ehdi oikein millään kukkaan. Itselläni ei ainankaan koskaan ole ollut onnea jaloleinikkien kasvatuksen kanssa niin, että aloittaisin esikasvatuksen toukokuussa ja odottaisin kukinnan alkamista elo-syyskuussa, mutta varmaan poikkeuksiakin on.

Jaloleinikillä menee noin 90 päivää istutuksesta kukintaan. Jos pyrkimys on saada leinikit kukkimaan touko-kesäkuun aikaikkunaan istutus on tehtävä ystävänpäivän tienoilla. Vaikka kasvatuksen kanssa olisikin ajoissa, on hyvä huomioida, että kasvukausi on silti verrattain lyhyt näillä ihanilla palleroilla. On se silti kaiken sen vaivan arvoista vaikka saisitkin kasvista vain muutaman kauniin oksan.

Jaloleinikin idätys ja muut kommervenkit

Vaikka aloittaisitkin kasvatuksen oikeaan aikaan epäonnistuminen on silti mahdollinen. Kuivat mukulat kaipaavat nimittäin heti alkuun kunnon liotuksen, jotta ne heräävät henkiin. Pelkkä märkä kasvualusta ei sitä nimittäin takaa. Liotankin mukuloita usein tunnista neljään riippuen, kuinka ruppanoiksi ne ovat talven aikana päässeet. Tämän jälkeen ne pystyvät pitämään itsensä turpeina yhdessä kostean kasvualustan kanssa. Liian märkäkään ei kuitenkaan ole hyvä, sillä mukulat mätänevät herkästi. Kultainen keskitie pitää löytää kaikessa.

Kylvyn jälkeen mukuloiden idätykseen antaa todellisen buustin sen, että ne pääsevät viileään ja pimeään noin muutamaksi viikoksi. Itse vien ne yleensä maakellariin, mutta mikä tahansa 4-10 asteinen tila käy. Pimeys ja viileys auttaa myös siinä, että kasvualusta pysyy yleensä tämän ajan kosteana ilman että niitä tarvitsee tässä kohtaa lisäkosteuttaa. 

Näin kasvatan ja ajoitan jaloleinikit touko-kesäkuun kukintaan

1. Aloitan kasvatuksen ystävänpäivänä.
2. Kylvetän mukuloita vedessä noin 1-4 tuntia. 
3. Istutan mukulat kostutettuun kasvualustaan ja peitän ne mullalla.
4. Vien istutetut jaloleinikit maakellariin tai jonnekkin muualle viileään (4-10 asteiseen) ja pimeään paikkaan 10-14 päiväksi. Tällä ajalla juurakot heräävät ja alkavat tehdä juuria sekä lehtiä.
5. Tämän jälkeen nostan taimet pois kellarista ja tuon kasvilamppujen alle, mutta yritän löytää niille mahdollisimman viileän paikan jatkaa kasvua. 
6. Istutan jaloleinikit maahan melko aikaisin keväällä. Joskus jopa huhtikuun alkupuolella. Jaloleinikit kestävät jopa -5 astetta, mutta sellaisina öinä suojaan hartaudella kasvatetut taimet varmuuden varalta harsoin ja muovitunnelein. Liian kylmässä kasvu pysähtyy ja näin ollen kukintakin viivästyy. 
7. Aurinkoisina päivinä poistan suojat tai avaan tunnelia molemmista päistä, etteivät taimet täysin kiehu. Pieni tunneli lämpenee yllättävän nopeasti aurinkoisella säällä vaikka ulkona olisikin vielä viileää.
8. Nautin kukinnasta yleensä toukokuun loppupuolesta-kesäkuulle. Kausi kestää yleensä maksimissaan kuukauden. Usein se kuitenkin on tätä hieman lyhyempi. 
9. Yhdistelen jaloleinikeitä samaan aikaan kukkivien kukkien kanssa kimppuihin. Samaan aikaan kukkivat useat tulppaanit, narsissit, siperianunikot ja jättipoimulehti.

Oletko koskaan kasvattanut jaloleinikkiä. Onko se mielestäsi helppokasvatettava, mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle kasvattajalle vai onko itselläsi kenties haasteita sen kasvatuksen kanssa? Oletko onnistunut jaloleinikkien kanssa niin, että aloitat kasvatuksen vasta touko-kesäkuussa ja pääsisit nauttimaan runsaasta kukinnasta elo-syyskuussa?

- Sannaliina